Heikki Luoman tarina on inspiroiva. Hän aloitti kirjoittamisen vasta 40-vuotiaana.

“Ehkä tarinani on esimerkki siitä, että lähtökohdat eivät määrittele sitä, mitä sinusta voi tulla,” sanoo Luoma.

Heikki Luoma on kirjoittamisen sekatyömies. Hän on tehnyt kuunnelmia, näytelmiä, kirjoja ja menestyksekkäitä televisiosarjoja. Harva suomalainen komediasarja on saanut sellaisen kulttimaineen kuin Heikki Luoman kirjoittamat maalaiskomediat, jotka kertovat kuvitteellisesta Kuusniemen kunnasta. Televisiosarjaa on television kautta katseltu 150 miljoonaa kertaa. Johonkin suomalaisuuden ytimeen Luoman tarinat ja ennen kaikkea hahmot osuvat.

Heikki Luoma kotipitäjässään Kyyjärvellä.
Kuva: Aaro Toppinen

Heikki Luoma lähti nuorena miehenä maalta kaupunkiin pakon sanelemana. Hän rakasti maalaiselämää, mutta maalla ei riittänyt töitä, joten muutto Lahteen oli välttämättömyys. Luoma pääsi tehtaalle töihin.

“Olin aika iskemätön maalaispoika, kun saavuin kaupunkiin,” Luoma kertoo. “Serkkuni, kirkkomuusikko ja taiteilija opasti minua kaupungin saloihin. Juhlimaankin, mutta en minä siitä kovasti piitannut.”

Lieneekö tässä syy, että Luomalla jäi tunne, ettei serkku häntä arvostanut kovin korkealle. Ehkä serkku ei nähnyt Luomassa samaa taiteilijaa kuin itsessään. Hän itse teki uraa epäpätevänä kanttorina moninaisissa seurakunnissa.

Luoma oli kuitenkin ollut aina taiteellinen. Hänen äitinsä oli ollut taitava käsityöihminen ja isänsä oli ollut viulua soittava pelimanni, joka oli tunnettu taidoistaan Luoman kotikunnassa Kyyjärvellä ja naapurikunnissakin. Luoma oli ollut aina taitava piirtäjä ja monien vaiheiden jälkeen hänestä tuli graafinen suunnittelija ja hän pääsi esimiesasemaan Enso-Guitzeitilla.

“Ajattelin, että tässä olisi ihan eläkevirka,” sanoo Luoma.

Vaan ei ollut ja kohtalo puuttui peliin. Luoman äiti sairastui keuhkosyöpään, johon hän menehtyi ja surutyö sai Luoman pohtimaan maailmaa syvemmin kuin koskaan aiemmin.

“Minulla oli puoli vuotta aikaa miettiä mikä maailmassa ja elämässä oli minulle totta, mikä ei. Aloin purkaa ajatuksiani kirjoittamalla. Kirjoittamisen löytäminen oli minulle kuin uskonnollinen herätys:
Sitä halusin tehdä ja kehittyä yhä paremmaksi. Tajusin pian sen, että halusin päästä myöskin julkaisukynnyksen läpi.”

Luoman metodi kehittymiseen oli tavallaan yksinkertainen: kirjoittamaan oppii vain kirjoittamalla. Esikuvakseen hän mainitsee Väinö Linnan, mutta Linnasta poiketen Luoma kirjoitti kohtuullisesti periaatteella vähän päivässä, paljon viikossa!

“Kirjoitin töitten jälkeen pari kolme liuskaa illassa, mutta lopettelin aina yhdeksän aikaan, kun lapset kävivät nukkumaan”, hän sanoo. “Tajusin, että saan pitemmän päälle enemmän aikaan ja tekstistä tulee parempi näin kuin, että kirjoitan aamuun ja rättiväsyneenä yritän oikoa seuraavana
iltana tekstiäni.”

Ensimmäinen liikahdus oikeaan suuntaan oli, kun Luoma voitti Hämeen alueradion ja Hämeen Läänin Taidetoimikunnan kuunnelmakilpailun vuonna 1986. Palkintona siitä Luoma pääsi Pentinkulman Päivien kesäseminaariin, johon oli kutsuttu esikoiskirjailijoita, ja jossa vetäjinä oli
kirjallisuuden professoreja ja kirjoittamisen ammattilaisia.

“Se oli minulle varsinainen onnenpotku. Silloin sain varmuuden, että olen oikealla tiellä,” sanoo Luoma. “Sain professoritason palautetta että minulle oli lahjoja, ja kahden kesken jopa sanottiin, että olin koko joukon lahjakkain. Tästä olin hyvin hämmästynyt.”

Vuonna 1989 ilmestyi WSOY:ltä esikoisromaani Surman suo, joka kertoi Kerimäelle sijoitetusta neuvostoliittolaisisten sotavankien kurileiristä, jossa oli työnä turvesuon ojittaminen. Vankeja kuoli 1942 useita kymmeniä nälkään ja tauteihin Luoma teki tätä varten taustatyötä ja mietti paljon, että
voiko niin rankasta aiheesta edes kirjoittaa.

“Suomessa ei ole kautta aikojen ole tunnettu ehjempää käsitettä kuin on ryssäviha, ja se muka antoi luvan julmuuteen. Vaimokin sanoi, että jos kirjoitat tuosta sinut leimataan kommunistiksi,” sanoo Luoma. “Jätin asian hautumaan, mutta sitten tarina lähti syntymään mielessäni ja vaati
kirjoittamista. Kirjoitin sen romaanin kolmessa kuukaudessa työn ohessa, ja sen ajan elin tavallaan Riitasensuon vankileirillä.”

Tarinasta tuli niin hyvä, että se meni läpi sellaisenaan. Käsikirjoituksesta tuli valmis romaani kertakirjoittamalla. Seuraava romaani Valtatie 13 syntyi neljän kuukauden virkavapaan aikana. Saatuaan siitä julkaisupäätöksen Luoma jäi vapaaksi kirjailijaksi. Hän muistaa vieläkin sen, kun soitti Enso Gutzettille.

“Kysyin, että tarvitseeko vielä tulla kuukaudeksi Ensolle, ja sieltä vastasivat, että ei tarvitse. Se taisi olla helpotus molemmille osapuolille, ” Luoma naurahtaa.

Päivääkään Luoma ei ole katunut valintaansa. Aiheet ja henkilöt nousevat Luoman omasta elämästä. Hän kirjoitti autofiktiota ennen kuin koko sanaa oli keksittykään. Varsinainen jättipotti Luomalle ovat olleet maalais-komediat, jotka sijoittuvat kuvitteelliseen Kuusniemen kuntaan. Paljon
eivät jää jälkeen myöskään hänen kirjoittamansa sarjat Pirunpelto ja Korpelan kujanjuoksu. Kaikki sarjat ovat Jukka Mäkisen ohjaamia.

Kuva: Harri Halonen /YLE

“Samalla lailla kuin Pohto tuli Kuusniemelle, niin Kyyjärvelle tuli lapsuudessani nuori pappi. Hän otti pian sydämen asiaksi sen, että Kyyjärvelle oli saatava oma kirkko ja teki valtavan työn kerätäkseen varoja kirkon rakentamiseen. Sen valmistuttua hän joutui selkkaukseen paikallisten mahtien kanssa. Kirkon viereen alettiin rakentaa puu-sepänverstasta. Pastori kuitenkin oli jyrkästi tätä vastaan, mutta kunnan mahtimiehet tukivat rakennushanketta. Tilanne meni niin pahaksi, etteivät ihmiset uskaltaneet käydä kirkossa kuten ennen. Pahimmillaan kirkossa oli vain 3 – 4 sanakuulijaa. Lopulta pappi hakeutui pois,” Luoma kertoo. “Päätin jo varhaisessa vaiheessa, että minun tarinassani pastori voittaa. Kun sarja päättyi niin minulle soitti tuon pastorin poika ja sanoi liikut-tuneena, että sinä olet kertonut minun isäni ja äitini tarinan sillä erotuksella, ettei äitini tullut liftaamalla Kyyjärvelle vaan oli paikkakunnan tyttöjä.”

Kyyjärvessä ja Kuusniemessä on paljon samaa. Kun Luomaa pyydettiin kuvauspaikkoja etsittäessä piirtämään Kuusniemen kirkonkylän pohjapiirros, niin hän lähetti Kyyjärven kuntaesitteen kannessa
olleen ilmakuvan lapsuutensa Kyyjärvestä. Aluksi kuvauksetkin aiottiin tehdä Kyyjärvellä, mutta budjetti syistä tästä luovuttiin, vaikka Kyyjärvi olisi tullut vastaan järjestämällä muun muassa majoituksen paikka-kunnalla.

“P.A. Turpeisen kahvila ja huoltoasema on melkein yksi yhteen Kyyjärven Esson kanssa,” Luoma sanoo.

Huumori on ollut aina mukana kaikissa Luoman teoksissa. Hänen mukaansa draaman tajua voi ja pitää hyödyntää myös romaaneissa. Vakavistakin aiheista kertovien näytelmien, tv-sarjojen ja romaanien ei tarvitse olla tylsiä. Usein ajatellaan että komediat ovat vain kevyttä ajanvietettä, mutta sen ei tarvitse olla niin. Maalaiskomedioiden menestys ei perustu pelkästään huumoriin varaan, sillä katsojat kokevat ,että Kuus-niemellä oikeat ihmiset elävät oikeata elämää.

”Kuusniemellä paistaa lämpimän ymmärtäväinen aurinko, ” Luoma sanoo. ”Ihmisten kaikkia tekoja ei tavitse hyvksyä, mutta niitäkin voidaan ym-märtää.”

“Se on minun tapani katsella maailmaa,” hän selittää. “Siinä mielessä olen Linnan hengenheimolainen, että vaikka olisi, kuinka ankea kohtaus niin aina sitä voi jotenkin keventää.”

Hahmonsa Luoma on kerännyt, milloin mistäkin oman elämänsä varrelta. Kanttori Piiparisen alkuesikuvakin on löytynyt värikkään matkan varrelta.

Kuva: Aaro Toppinen

“Kyllä minä sen voin kertoakin. Hän on tuo edesmennyt serkkuni,” Luoma sanoo. “Hän toimi uransa loppuvaiheessa epäpätevänä kanttorina eräässä kaupunkiseurakunnassa. Yhtenä sunnuntaiaamuna oli poliisilaitokselta soitettu seurakuntaan, että onko teillä tämän niminen kanttori, hän on täällä putkassa ja vaatii, että on pakko päästä pois, että ehtii soittamaan
jumalanpalvelukseen. Kirkkoherra kyseli, että onko missä kunnossa ja voiko sen päästää pois. Poliisit olivat sitä mieltä, että kyllä sen varmaan voi. Kahden päivän päästä oli Ilta-Sanomissa lööppi, että kanttori soitti valssia kirkossa.”

Tuon tapauksen seurauksena syntyi kanttori Piiparisen hahmo.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s