TEKSTI: PETRI LAJUNEN

Muistan lapsuudestani 1990-luvulta, että televisiosta tuli ohjelma, jota veti harmaaviiksinen herrasmies, joka vastaili ihmisten kysymyksiin luonnosta. Ohjelman nimi oli Luontoilta ja tuo mies oli nimeltään Veikko Neuvonen. Siitä hetkestä, kun Luontoilta ensimmäisen kerran radion ääniaalloilla kuultiin, on kulunut 44 vuotta.

Moni asia on muuttunut 44 vuodessa. Urho Kekkonen ei ole enää presidentti, Neuvostoliittoa ei enää ole, puhelimet eivät ole enää veivattavaa mallia, mutta Luontoilta on ja pysyy. Tekijät ovat matkan varrella vaihtuneet, ohjelman idea on kuitenkin pysynyt samanlaisena. 

Asko Hauta-aho on työskennellyt Ylellä Radio Suomen luonto-ohjelmien parissa jo yli kaksikymmentä vuotta. Vuonna 2006 hän siirtyi Luonto-Suomen sekä Luontoillan ja Metsäradion tuottajaksi. 13 vuodessa Luontoillalla on ehtinyt olla kolme eri veturia, ensin Neuvonen, sitten Pirkka-Pekka Petelius ja nyt viimeisimpänä Minna Pyykkö. Silti laatu on pysynyt korkeana lähetyksestä, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

Kun ohjelmaa on tehty jo 44 vuotta niin aika moneen luontoaiheiseen kysymykseen on asiantuntijaraati ehtinyt vastata, mutta kysymysten määrä ei ole ainakaan ehtymään päin. 

– Luonto muuttuu niin paljon, että aiheet eivät loput koskaan, vastaa lempeä-ääninen Asko Hauta-aho kysymykseen, että eikö kaikki ole jo 44 vuoden aikana kysytty. 

Luontoillan digisempi sukupolvi

Digiaika näkyy myös Luontoillassa. Erilaiset alustat ovat mahdollistaneet sen, että yleisön on helpompi osallistua lähetykseen ja Luontoiltaan lähetettyjen kuvien laatu on parantunut huomattavasti. Kuvalliset kysymykset olivat mukana jo televisiolähetyksissä, mutta kun Luonto-ilta poistui televisiosta ja siirtyi takaisin pelkästään radioon, kuvallisten kysymysten esittäminen jatkui Internetin avulla. 

Ohjelman alkuaikoina kysymykset tulivat Yleisradioon perinteisellä etanapostilla eli kirjeitse tai postikortteina. Alussa Yleisradioon lähetettiin postitse jopa eläinten raatoja . 

– Käytävät haisivat monta viikkoa, kun ne avattiin, Hauta-aho muistelee. 

Ohjelma on pysynyt suhteellisen muuttumattomana koko sen historian ajan. Luontoillan ohjelmapaikka oli yli 30 vuotta sunnuntai-illoissa. Nyt se tulee suorana lähetyksenä joka kuun puolen välin tienoilla iltakuuden ja kahdeksan välillä. Pitkästä historiastaan huolimatta ohjelma on pysynyt tuoreena ja ajankohtaisena.

– Lähtökohtaisesti pitää olla hyvät kysymykset ja soittajat, mutta studiossa pitää olla sellainen tiimi, joka toimii vuodesta toiseen, sanoo Hauta-aho. 

Samassa yhteydessä hän ottaa esille vuoden 2008 sukupolvenvaihdoksen, joka tapahtui, kun Neuvosen luotsaama joukko asiantuntijoineen astui sivuun Luontoillasta. Sukupolvenvaihdoksen hän nostaa esiin yhtenä haastavimpana tehtävänä Luontoillan tuottajana. 

– Kun sana Luontoilta mainittiin, niin silmissä syttyi kuva niistä ihmisistä, jotka siinä tiimissä oli. 

Sukupolvenvaihdos oli onnistunut. Pirkka-Pekka Petelius luotsasi Luontoiltaa aina vuoden 2019 kevääseen asti, kunnes pääsi eduskuntaan Vihreiden edustajana. Sen jälkeen ohjelmaa on luotsannut Minna Pyykkö.

Onnistunut vaihdos sekin.

 Suorien lähetysten suola

Asko Hauta-ahon kanssa jutellessa puhe kääntyy väistämättä myös Yleisraidon muihin luontolähetyksiin. Luonto-Suomi kuullaan radiossa 40 kertaa vuodessa. Lisäksi esimerkiksi Viikon luontoääni tulee keväästä syksyyn kerran viikossa. Ohjelma alkaaa keväällä, kun linnut aloittavat laulunsa. Ohjelma pyritään tekemään niin, että jos viikon luontoäänenä on mustarastaan laulu niin kuulija voi kuulla sen samaan aikaan liikkuessaan luonnossa. Erityisen vaikuttavia ovat Luonto-Suomen syksy-, talvi – ja kevätlähetykset. 

Ohjelmissa on saavutettu upea tunnelma ja se on aistimus paitsi korvalle myös muille aisteille. Juontajat kuvailevat ympärillään olevaa luontoa niin taidokkaasti, että välillä sen voi nähdä ja haistaa mielessään. Se on sanataidetta parhaimmillaan. 

Ohjelmia ei kuitenkaan pystytä juurikaan käsikirjoittamaan ennen varsinaista lähetystä. Osittain sen takia, että lähetykset tehdään suorana luonnosta ja olosuhteisiin ei voida vaikuttaa etukäteen. Tästä yksi esimerkki on vuoden 2018 kevätlähetys, kun Asko Hauta-aho ja Pirkka-Pekka Petelius istuivat Pukkilassa keskellä lumisadetta.

– Koko lähetyksessä kuulimme yhden lumisateessa hädissään huutavan variksen ja moottoripyörän äänen. Sellaista ei voi käsikirjoittaa, sanoo Hauta-aho. 

Keskiviikkoisin saunan jälkeen monessa kodissa aukeaa radiovastaanotin ja kuunnellaan Luontoillan ja Luonto-Suomen lähetyksiä niin ennen kuin nytkin. 


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s